Kuusiaita

KUUSIAITA ANTAA HÄMYISEN SUOJAN

Tiheä, kauniin vihreä ja hyvin hoidettu kuusiaita on pihan komistus. Lisäksi ikivihreä havuaita antaa suojaa kaikkina vuodenaikoina. Tavallisen kuusen lisäksi leikattava aita voi olla myös tuija, marjakuusi tai siperianpihta.

Tuuhea kuusiaita

Kun tontille halutaan vihreä ympärivuotinen suojaistutus, on tuuhea havuaita siihen paras ratkaisu. Perinteinen kuusiaita sopii niin maaseudulle kuin rakennetumpaankin ympäristöön. Harvinaisempia tuija-aitoja tai marjakuusiaitoja istutetaan mieluiten kaupunkipihoille ja taajamapihoille.

Aidan sijainti

Jos aita istutetaan tontin rajalle, on sen molemmin puolin jätettävä tarpeeksi kasvutilaa ja leikkaustilaa. Yhteinen aita naapurin kanssa tulee taimia hankittaessa edullisemmaksi. On kuitenkin syytä varmistaa jo suunnitteluvaiheessa, että aitaa hoidetaan jatkossakin yhteisesti.

Pihan puut ja pensaat istutetaan tarpeeksi kauas aidasta etteivät ne kasvaessaan varjosta sitä. Varjokohdissa kuusen kasvu heikkenee ja aitaan muodostuu aukkokohtia. Tuija ja marjakuusi viihtyvät myös varjossa, joten ne eivät ole niin herkkiä varjostukselle.

Kuusiaitaa ei pidä istuttaa liian lähelle sellaista tietä, jota suolataan tai aurataan. Tieltä lentävä suolavesi ruskettaa herkästi neulasia ja heikentää kuusen kasvua. Myös tuija on arka tiesuolalle. Kovalla vauhdilla lentävä aurauslumi puolestaan katkoo oksia, jolloin aidan muoto kärsii.

Kunnolliset taimet

Kuusen ja tuijan aitataimia on myynnissä, mutta marjakuusiaita tai siperianpihta-aita on istutettava paakkutaimista tai astiataimista. Kuusiaita ei lähde liikkeelle luonnosta siirrettyjen taimien avulla, sillä suurin osa taimien laajasta juuristosta jää kasvupaikalle eikä kaivettuun juuripaakkuun. Taimistossa kasvatetut hyväjuuriset taimet ovat tasakokoisia ja tasalaatuisia, joten niiden kasvu on alusta lähtien tasaista.

Taimien istutus

Paljasjuuriset aitataimet istutetaan aikaisin keväällä ennen kasvuunlähtöä tai syksyllä, kun kasvit ovat jo lepotilassa. Kenno- ja astiataimia voi istuttaa myös kesällä, mutta silloin niitä on kasteltava huolellisesti. Aitataimia istutetaan noin 3kpl metrille. Juurten liotus vedessä tai kennotaimien kunnollinen kastelu ennen istutusta parantavat kasvien nestejännitystä.

Aidasta saadaan suora, kun istutuksessa käytetään apuna narua. Taimet istutetaan entiseen syvyyteensä ja maa tiivistetään polkien. Lopuksi istutukset kastellaan, mikä myös tiivistää maata juurien ympärille.

Aidan hoito

Ensimmäisen kasvukauden hoitotoimenpiteitä ovat kastelu kuivina kausina ja rikkaruohojen kitkeminen. Aidan tyvialue on hyvä pitää alkuvuosina mulloksella tai kattaa esim. kuorikkeella. Aidan kasvaessa rikkaruohot eivät enää kilpaile taimien kanssa.

Yleensä havukasveja lannoitetaan niukasti tai ei ollenkaan, mutta leikattava havuaita tarvitsee lannoitusta. Vuotuinen leikkaus kiihdyttää kasvua, mikä taas kuluttaa ravinteita. Keväällä aidan tyvelle voi ripotella havukasveille sopivaa lannoitetta.

Säännöllinen leikkaus

Aidasta saadaan tuuhea ja kauniin muotoinen leikkaamalla. Leikkaus tapahtuu kasvien lepokaudella, loka-maaliskuun aikana, mutta ei kovilla pakkasilla. Leikkaukset aloitetaan parin kolmen vuoden päästä istutuksesta. Ensimmäinen tehdään läheltä runkoa niin että sivuversoihin jää uutta kasvua pari senttiä. Aluksi aita näyttää kovin kapealta, mutta puhkeavat silmut tuuheuttavat sen nopeasti. Kuusiaidan oksia ei saa koskaan leikata vanhaan, edellisvuoden vuosikasvuun saakka, sillä uusia silmuja ei puhkea enää vanhasta puusta.

Valmis aita

Latvojen typistäminen aloitetaan yleensä vasta kun aita on halutun korkuinen. Jos latvat leikkaa aikaisemmin, taimien pituuskasvu hidastuu. Pitkiä, muusta kasvustosta selvästi erottuvia latvojen vuosikasvaimia kannatta lyhentää aikaisemminkin.

Kuusiaita kasvaa sopivan korkuiseksi (1,5-2m) noin kymmenessä vuodessa. Jatkossa aitaa leikataan joka vuosi sekä päältä että sivuilta. Uutta vuosikasvua jätetään vain pari senttiä, jolloin aita pysyy mahdollisimman kauan sopivan korkuisena ja levyisenä.

Aidan muotoilu

Havuaita muotoillaan leikkauksilla ylöspäin kapenevaksi ja teräväkärkiseksi. Tasaisesti ylöspäin kapenevan kasvuston kaikki oksat saavat valoa ja pysyvät vihreinä ja tuuheina. Leveän havuaidan päälle kerääntyy talvella lunta, joka murtaa helposti oksia.

Vanha kuusiaita

Vanhaa kuusiaitaa, joka on käynyt alaosiltaan ja sisäosiltaan harvaksi, ei voi nuorentaa alasleikkauksella kuten lehtipensasaitoja. Aika usein silti näkee, että monia vuosia leikkaamattomana ollutta ja harvaksi muuttunutta kuusiaitaa on yritetty pienentää sahaamalla rungot poikki. Sellainen aita ei suojaa eikä kaunista. Ränsistynyt aita on uusittava kokonaan, sillä paikkausistutukset eivät yleensä onnistu. Vanha kasvusto varjostaa liika uusia taimia.

Tuija, marjakuusi ja siperianpihta

Tuija

Sypressikasveihin kuuluva tuija, jolla on suomumaiset, pihkalle tuoksuvat ikivihreät lehdet, sopii erinomaisesti myös leikattavaksi aidaksi. Aitaistutuksiin käytetään kanadantuijaa ja sen pylväsmäisiä lajikkeita eli pilarituijia. Kanadantuija-aitaa leikataan kuten kuusiaitaa. Pilarituijia, jotka kasvavat luonnostaan kapeiksi, pylväsmäisiksi, leikataan vasta kun ne ovat halutun korkuisia. Tuija-aitaa leikataa yleensä joka toinen vuosi, jolloin poistetaan enintään kahden vuoden takaista kasvua.

Kanadantuijaa voidaan kasvattaa viitosvyöhykkeelle asti, mutta pilarituija-lajikkeet menestyvät vain Etelä-Suomessa.

Marjakuusi ja japaninmarjakuusi

Myös pehmytneulasinen marjakuusi kestää hyvin leikkaamista ja nuorentamista. Uinuvia silmuja puhkeaa hyvinkin voimakkaasti leikatusta kasvustosta, jopa sormen paksuisesta vanhasta oksasta.

Marjakuusta käytetään yleensä varjoisten paikkojen ikivihreänä koristepensaana, mutta siitä voi myös kasvattaa tummanvihreän leikattavan havuaidan tai vapaasti kasvavan aidanteen.

Japaninmarjakuusi menestyy I-III-vyöhykkeillä.

On muistettava, että marjakuusen sekä neulaset että punaiset marjat ovat myrkyllisiä.

Siperianpihta

Abies-sukuun kuuluvasta siperianpihdasta saadaan kauniin vihreä havuaita. Pehmeät ja litteät neulaset ovat alta vaaleat ja päältä kiiltävät. Valitettavasti laji on altis pihtakirvoille ja villakirvoille, jotka pilaavat kauniiden neulasien ulkonäköä. Pahimmassa tapauksessa neulaset ruskettuvat ja kuolevat.

Siperiasta kotoisin oleva pihta menestyy meillä lähes koko maassa. Aitaa hoidetaan ja leikataan kuten tavallista kuusiaitaa.