Puutarhan hoito

» lehtipuiden leikkaus
» omenapuiden leikkaus

Viheralueiden hoitotyöt

Merjan Puutarha huolehtii puutarhasi hoidosta:

  • hoitosopimukset – valmistuneiden puutarhojen takuuhoito
  • puiden ja pensaiden leikkuut
  • kasvustojen siistiminen ja kitkentätyöt
  • talvisuojaukset

Viheralueiden hoito

Juuri valmistuneeseen uuteen puutarhaan voit tilata kasvukauden takuuhoidon, jolla takaat taimillesi parhaan mahdollisen kasvuunlähdön sekä taimitakuun. Teemme myös pidempiaikaisia hoitosopimuksia, jotka takaavat sinulle oikein ajoitetut ja ammattitaitoisesti tehdyt hoitotoimenpiteet.

Hoito on erityisen tärkeää vastatehdylle puutarhalle ja juuri istutetuille taimille. Jos välttämätön hoito laiminlyödään alkuvaiheessa, saattavat kasvit kuolla ja perustamiseen käytetyt rahat mennä hukkaan. Myöhemminkin puutarha kaipaa jatkuvaa kehityksen tarkkailua ja jotta puutarha pysyisi kunnossa vastaten sille asetettuja odotuksia, on hoitoa jatkettava säännöllisesti. Puutarhaa on syytä tarkkailla ellei sitten tavoitteena ole alun alkaenkin villiintynyt puutarha. Kasvien kehitystä seuratessa on helppo huomata jos jostain syystä jokin laji ei viihdykään, jolloin asiantilaan voidaan puuttua ajoissa eikä turhia menetyksiä tule kasvikuolemien kautta.

Laadukas suunnittelu ja toteutus sekä suunnitelmallinen hoito takaavat parhaat mahdolliset lähtökohdat pihaprojektisi onnistumiseen. Ammattilaisten toimesta suunniteltu ja toteutettu piha antaa nautintoa kaikille aistille vuoden jokaisena päivänä; ja  paranee kuin viini vanhetessaan.

Sakset käteen

Joka kevät törmää samaan pulmaan. Kun näkee yhdenkin ihmisen leikkaamassa pensasaitaansa, tulee tunne, että pitäisi itsekin tarttua sahaan ja saksiin.

Jokaiselta pihalta löytyy pensaita ja puita, joiden kasvuun ei muutamaan vuoteen ole kiinnittänyt juurikaan huomiota. Pitäisikö niiden oksia vähän typistää, tai peräti uusia ränsistyneet pensaat kokonaan? Kysymysten kirjo syntyy, kun mietitään, milloin leikkaamiseen tulisi ryhtyä ja miten se oikeastaan tapahtuu.

Eri kasvit on leikattava eri tavoin, poikkeavathan ne myös kasvutavoiltaan. Myös käyttötarkoitus vaikuttaa leikkaamisen toteuttamiseen. Joistain suuriksi kasvavista puistakin voi leikata pensasaidan, jos vaan jaksaa leikata ahkerasti. Ulkomailla puuvartisten kasvien leikkauksesta on kehittynyt jo taidetta. Puksipuut (talvenarka), taikinamarja ja tuijat ovat eläinhahmojen ja pilarien sekä spiraalien muotoiluun yleisemmin käytettyjä kasveja, joita voi parturoida säännöllisesti.

Milloin tarvitaan leikkausta?

Joka vuosileikkaamiseen ei ole tarvetta. Monia kasveja voi kasvattaa vuosikausia ilman kummempia leikkaustoimenpiteitä. Ei siis huolta, vaikka naapurin puolelta kuuluukin saksimista. Varsinkin puita leikataan usein turhaan. Aiheelliseksi leikkaus tulee, jos kasvi on kasvanut liian suureksi tai ikääntyminen on tehnyt siitä ruman. Leikkaus auttaa myös, jos halutaan suurempia satoja omenapuista. Kuolleiden ja lahojen oksien poisto on myös turvallisuustekijä.

Pihapuun oksa on altis repeämiselle, jos se kasvaa jyrkässä kulmassa runkoon nähden. Hauraita liitoskohtia syntyy myös, kun päärunko on vioittumisen seurauksena haarautunut kahdeksi tai useammaksi. Repeämisen voi estää tukemalla oksat latvuksesta toisiinsa. Jos suurien puiden kuntoarvioinnit ja sidonnat tuottavat päänvaivaa, kysy neuvoa puunhoidon asiantuntijalta, arbonistilta. Usein repeämä on hyvä ennakoida, sillä myrskyn repimä oksa voi tuhota puuta pitkältä matkalta. Siksi joissain tapauksessa repeämiselle altis oksa on hyvä poistaa kokonaan.

Pensaita sen sijaan voi ja kannattaakin leikata muutaman vuoden välein. Niiden oksat harventuvat nopeasti, jolloin erityisesti kukkivien lajien kauneus kärsii. Leikkaus auttaa myös pitämään pensaat terveenä. Angervoja, kuusamia ja jasmikkeja voi leikata samoin kuin pihan marjovia herukkapensaita. Pensaissa riittää elinvoimaisia versoja joka vuosi, kun vanhimmat oksat poistaa säännöllisesti.

Melkein kaikkia kasveja voi leikata keväällä ennen lehtien puhkeamista. Hyvä leikkauspäivä on suojasäällä kevättalvella. Tällöin pakkaset ovat takana päin eikä leikkaushaavojen kautta leviä pakkasvaurioita. Kun leikkaus tehdään ennen nestevirtausten käynnistymistä ja lehtien puhkeamista, puu säilyy mahdollisen elinvoimaisena. Poikkeuksena ovat kuitenkin runsaasti mahlaa vuotavat puut, kuten luumut, kirsikat, vaahterat ja koivut sekä hevoskastanjat. Ne leikataan vasta elo-syyskuussa.

Melkein kaikkia kasveja voi leikata keväällä ennen lehtien puhkeamista. Hyvä päivä leikkaukselle on suojasäällä kevättalvella.

Aiheelliseksi leikkaus tulee, jos kasvi on kasvanut liian suureksi tai ikääntyminen on tehnyt siitä ruman.

Alasleikkaus muuttaa risukasasta kaunottaren

Monet pihan pensaista sietävät ajoittain voimakastakin leikkausta. Vanhan pensaan tai kaljuuntuneen aidan voi usein nuorentaa alasleikkauksella. Tällöin kaikki pensaan versot leikataan 10-15 cm korkeudelta. Parhaiten työ onnistuu moottorisahalla tai pitkävartisilla voimasaksilla. Ruusun piikkiset oksat voivat raapia, joten kädet kannattaa suojata tukevilla, myös ranteen suojaavilla työhanskoilla.

Alasleikkauksen jälkeen on helppo kuohkeuttaa pensaan kasvualustaa ja sekoittaa siihen uutta, lannoitettua multaa. Jo samana kesänä puhkeaa joukko uusia versoja. Kun ensimmäisenä kesänä jaksaa kitkeä rikkakasvit, ei niistä ole sen jälkeen enää harmia.

Pensaita leikatessa kannattaa kuitenkin muistaa, että monet niistä kukkivat vasta toisen vuoden versoilla. Alasleikattuina tällaiset kasvit siis kukkivat vasta aikaisintaan seuraavana kesänä. Kukinta menetetään myös, jos pensaita leikataan väärin typistämällä oksien kärkiä. Esimerkiksi useimmilla pensasruusuilla, angervoilla ja tuoksuvatukoilla kukka-aiheet kehittyvät jo syksyllä versojen kärkiin, eikä keväällä kehity uusia kukkasilmuja. Oksat kannattaa poistaa aina tyveä myöten. Latvuksia korkeintaan siistitään kevyesti sieltä täältä, ellei kyseessä ole muotoon kasvatettu pensasaita.

Ratkaisu kukkivien pensaiden nuorentamiseen on pensaan leikkaaminen 2-3 vuoden kuluessa. Kun pensaan leikkaa kolmessa osassa siihen jää runsaasti kukkivia oksia ja kolmantena vuonna uudetkin versot ovat ehtineet kehittyä kukkiviksi.

Hyvää kateainesta pensaiden alustoille ja metsäisille pihapoluille saa hakettamalla alasleikkauksesta syntyneet oksat ja risut. Monet kaupungit vuokraavat oksasilppureita, mutta piikkiset ja vähän järeämmät oksat on syytä viedä kaatopaikalle.

Siistit leikkaushaavat parantuvat nopeimmin

Leikatessa kunnioitetaan puun luonnollista kasvutapaa. Suuria oksia poistetaan kerralla vain muutama. Pahin mahdollinen tapa on typistää isot oksat joka puolelta. Hallitsematon leikkaus altistaa puun tuholaisille ja lahottajasienille sekä pilaa sen kasvumuodon. Puusta kasvaa herkästi luutamainen, jolloin virheen korjaaminen vaatii aikaa ja taitoa. Esimerkiksi omenapuilla on tapana runsaan leikkauksen seurauksena tuottaa paljon piiskamaisia vesiveroja, jotka eivät tuota satoa vuosiin.

Leikkausjälkeen on kiinnitettävä huomiota etenkin, kun leikataan isoja oksia. Oksat sahataan ensin kauempaa ja jäljelle jäänyt tappi sahataan pois niin, että oksan tyvellä oleva paksunnos jää jäljelle. Näin sahattuna oksa ei pääse tippuessaan repäisemään mukanaan kaarnaa. Runkoon jätetyt tapit kuivuvat paikallaan ja hidastavat haavapinnan paranemista.

Jos oksat sahataan täysin rungon tasoon, tulisi leikkaushaavasta tarpeettoman suuri. Oksakauluksessa sijaitsee myös puun omat haavan parantumista edesauttavat aineet. Paksuuskasvun myötä oksan jälki jää puun sisään.

Haavat neuvottiin ennen käsittelemään haavanhoitoaineella, mutta nykyisin on opittu, että paras hoito on antaa puun itse parantaa haavansa. Parantumista voi edesauttaa muotoilemalla haavapinnan terävällä puukolla kaltevaksi ja reunoista sileäksi. Näin sade vesi valuu siitä nopeasti maahan.

Hoitoleikkauksessa puusta poistetaan:Alasleikkausta sietäviä pensaita:
  • kaksoislatvat
  • kuolleet oksat
  • sairaat ja vioittuneet oksat
  • toisia oksia pahasti hankaavat oksat
  • repeämiselle alttiit ja liian jyrkässä kulmassa kasvavat oksat
  • puun sisälle kasvavat oksat
  • häiritsevästi tiellä olevat oksat tai haarat
  • runko- tai juurivesat
  • orapihlajat
  • aroniat
  • siperianhernepensas
  • ruso- ja kaunokuusama
  • pensashanhikit
  • piha- ja hovijasmike
  • paju- ja virpiangervot
  • matalat pensasangervot, kuten ruusu-, keiju- ja japaninangervot
  • pihlaja-angervo
  • ruusuangervot
  • pallohortensia

Marjapensaiden ja hedelmäpuiden leikkaus

Herukkapensailla versot ovat parhaassa satoiässä alle kymmenvuotiaina. Helpointa niiden hoito on, jos vanhoja versoja poistaa säännöllisesti. Pensaasta voi vuosittain poistaa kuolleiden ja vioittuneiden oksien lisäksi 3-5 vanhinta oksaa. Vanhat versot tunnistaa tummasta, sammaleisesta kuoresta ja haarojen runsaasta määrästä. Ne poistetaan voimasaksilla tyvestä, jotta uusilla versoilla on tilaa kasvaa. Lisäksi poistetaan maanpinnan suuntaisesti kasvavat versot, jotta pensaiden alustojen jyrsiminen ja rikkaruohojen kitkentä helpottuisi.

Omenapuidenleikkauksessa jokaisella tarhurilla on oma kädenjälkensä. Tavoitteena on saada latvuksesta mahdollisimman ilmavat, jotta auringon valo pääsee myös puun keskiosiin. Hyvä apuväline leikkauksessa on pitkävartinen oksasaha, jolla pääsee maasta käsin hankaliinkin paikkoihin. Nuoren puun leikkauksessa oksien kasvusuuntaan voi vaikuttaa katsomalla hiukan tarkemmin puun silmuja. Kun oksat leikkaa latvuksesta ulospäin suuntautuneen silmun yläpuolelta, uusi kasvu suuntautuu automaattisesti oikein.

Omenapuun kasvua voi leikkausten lisäksi säädellä painoilla, jotka ripustetaan oksankärkiin alkukesästä. Sopivina painoina toimivat vaikka tukevat pyykkipojat, joihin voi tarvittaessa ripustaa jotain painavampaa. Oksia voi myös taivuttaa naruilla, jotka kiinnitetään maahan talttakoukuilla tai pitkillä ruuveilla. Painot ja narut poistetaan heinäkuussa, kun oksat ovat puutuneet ja lähteneet kasvamaan haluttuun suuntaan. Myös kypsyvä sato tekee oman työnsä painollaan.

Sadonkorjuu on helppoa, jos hedelmät ja marjat kypsyvät poimintakorkeudella. Viime vuosian onkin omenapuiden kasvuun pystytty vaikuttamaan valikoimalla myytäviin lajikkeisiin hidas- ja kääpiökasvuisia perusrunkoja. Tämä helpottaa leikkaustyötä entisestään. Kääpiöivien ja pilarikasvuisten lajikkeiden avulla voi pienenkin pihan omistaja nauttia valkoisesta kukka loistosta ja punaposkisista hedelmistä.

Jos oma ammattitaitosi ei riitä kasvien tunnistamiseen ja sitä kautta oikean leikkaustavan valintaan tai aikasi riitä leikkaustyöhön, kutsu paikalle osaavat puutarhurimme. Hoidamme työn puolestasi tai annamme konsultointiapua niin, että jatkossa osaat tehdä hoitotyöt itse.

Lehtipuiden leikkaus

Puut ovat puutarhojemme arvokkaimpia elementtejä niin rahassa kun kasvuajassakin mitattaessa; ei ole yhdentekevää minne ja miten ne istutetaan saatikka kuinka niitä hoidetaan. Puita ei pidä leikata ilman syytä; ennen työhön ryhtymistä kysy itseltäsi MIKSI leikkaan. Jos selkeä syy löytyy, ryhdy toimeen.

Rakennetussa ympäristössä kasvavien puiden oksistoa leikataan, koska niiden kasvuympäristö poikkeaa metsän olosuhteista. Ne saavat taajamissa enemmän valoa ja tilaa, jolloin niistä kehittyy leveitä ja usein monilatvaisia. Leikkaus estää oksatihentymien ja kilpalatvojen syntymisen. Leikkaukset painottuvat taimivaiheeseen. Koska nuoren puun oksat ovat ohuet, haavapinnoista tulee pieniä ja ne paranevat nopeasti.

Puut leikataan lepotilaisina

Kaikkien puulajien kuolleet oksat voi poistaa mihin aikaan vuodesta hyvänsä, kunhan ne erottaa elävistä oksista. Kuollut verso ei vuoda! Myös kasvitautien vaivaamat ja murtuneet versot voi ja on syytäkin poistaa milloin tahansa.

Muut leikkaukset tehdään lehtipuille pääsääntöisesti silloin, kun ne ovat lepotilassa ts. lehdettömiä. Tällöin oksisto erottuu hyvin eikä puu ole kuluttanut turhaan voimiaan lehtien avaamiseen. Työ tehdään useimmiten kevättalvella suojasäällä; kovalla pakkasella ei leikata, sillä jäätynyt puu halkeaa helposti. Etelä-Suomessa on tartuttava oksasaksiin viimeistään maalis–huhtikuussa.

Mahlaa vuotavat puulajit

Puita, joilla on keväällä voimakas mahlavuoto, käsitellään erityisen varovaisesti. Vain ohuita, enintään sormenpaksuisia oksia voi leikata melko huoletta ja jopa mahlavuodon aikana. Vaahterat, hevoskastanjat, jalopähkinät, kirsikat ja luumut leikataan joko loppukesällä tai varhain kevättalvella ennen mahlavuodon alkamista. Koivujen mahlavuoto alkaa jo helmikuussa, joten ne leikataan kevättalven sijasta vasta heinä–elokuussa ja silloinkin säästeliäästi.

Oksien leikkaustapa

Leikkaus ulottuu terveeseen puuhun saakka. Ohuet oksat poistetaan oksasaksilla elävän, ulospäin suuntautuvan silmun yläpuolelta. Oksa tulisi poistaa ennen kuin se on tyvestä yli 5 cm paksu, jotta haava jää pieneksi.

Paksut oksat sahataan lopullista leikkauskohtaa kauempaa, ensin alapuolelta, sitten yläpuolelta. Näin oksa ei repeä rungosta asti. Oksan tyvessä oleva paksu kaulus säästetään, koska siinä on runsaasti lahottajasieniltä suojaavia aineita. Jos verso leikataan aivan rungonmyötäisesti, oksakaulus poistuu ja haavapinnasta tulee turhan suuri. Toisaalta liian pitkä oksatappi estää leikkaushaavan kasvamisen umpeen. Haavan pitäisi umpeutua 4–5 vuodessa, jolloin puun runkoon tuskin pääsee kehittymään lahovauriota.

Puiden istutusleikkaus

Sekä syksyllä että kesällä istutetuille puille tehdään istutusleikkaus keväällä. Myös runsaasti mahlaa vuotavat puut saa istutusleikata keväällä, sillä poistettavat oksat ovat vielä ohuita. Latvus muotoillaan mahdollisimman varhain, jotta leikkaushaavat jäävät pieniksi ja paranevat nopeasti.

Taimesta poistetaan mahdolliset kilpalatvat sekä latvuksen sisään kasvavat, toisiaan hankaavat ja vaurioituneet oksat. Liian tiheässä olevia versoja harvennetaan poistamalla hennompi tai huonommin sijaitseva. Oksien olisi syytä sijaita tasaisesti eri puolilla runkoa ja riittävän kaukana toisistaan. Laajakulmaisia oksia suositaan runkoon nähden terävässä kulmassa kasvavien asemesta. Poikkeus ovat pylväsmäiset puut, joilla teräväkulmaiset, lähes pystysuorat oksat ovat toivottavia.

Hoitoleikkaukset

Nuori ja vanha puu leikataan istutuksen jälkeisinä vuosina samalla periaatteella, ja tarkoitus on säilyttää puun luonnollinen kasvutapa. Poistettavat oksat katkaistaan jättämättä pitkiä tappeja ja toisaalta oksakaulus säästetään. Ajoissa tehdyt leikkaukset estävät teräväkulmaisten oksanhaarojen repeämisen, hankaavien oksien aiheuttaman kuoren rikkoutumisen ja lahottajasienten iskeytymisen isoihin haavapintoihin.

Aivan kuten istutettaessa puusta poistetaan terävässä kulmassa kasvavia pystyjä oksia, jotka repeävät herkästi (poikkeus pilaripuut). Liian tiheästä oksistosta harvennetaan ohuimpia ja teräväkulmaisimpia versoja. Liian pitkä oksa typistetään sopivaan suuntaan kasvavan terveen silmun tai oksanhaaran yläpuolelta. Latvuksen alla liikkumista haittaavat oksat sahataan pois.

Ristikkäin kasvavista tai toisiaan hankaavista oksista heikompi poistetaan, samoin latvuksen sisään suuntautuvat ja puun muotoon sopimattomat oksat. Vaurioituneet ja kuolleet osat voi poistaa milloin tahansa. Joillakin lajeilla on taipumus kasvattaa rungosta ns. vesiversoja. Ne poistetaan, samoin ruohonleikkuuta haittaavat juurivesat.

Puun kaataminen

Rakennuslaki velvoittaa hankkimaan taajamassa luvan puiden kaatamiseen viranomaisilta ja maanomistajalta. Puuasioista vastaavat eri viranomaiset eri kaupungeissa ja kunnissa, mutta yleensä asia kuuluu kaupungin- tai kunnanpuutarhurille.

Naapuri saa leikata tontilleen ulottuvat kasvinosat, jos niitä ei poisteta kohtuullisessa ajassa kehotuksesta huolimatta.

Puun madaltaminen

Liian korkean puun latvusta joudutaan toisinaan madaltamaan. Oksat leikataan ylös- ja ulospäin suuntautuvan haaran yläpuolelta, jolloin luonnollinen kasvutapa säilyy parhaiten. Jos puu uhkaa kasvaa jatkuvasti liian isoksi, on yleensä parempi poistaa kyseinen puu ja istuttaa sen tilalle jokin matalana pysyvä kasvilaji.

Täysin väärä madallustapa on leikata päärunko poikki ja lyhentää sivulle kasvavia oksia sattumanvaraisesti. Myös puiden tapiksi leikkaamista vältetään, sillä luontainen kasvutapa ei palaudu helposti ennalleen. Pajut, salavat ja poppelit leikattiin aikoinaan tyngiksi, jotta niistä saatiin ainesta korien punontaan. Nopeasti kasvavia vesiversoja on syötetty myös karjalle. Mikäli jostain syystä päätyy tällaiseen leikkaukseen, rungosta kasvaa runsaasti vesiversoja, joita täytyy harventaa kesällä.

Riippaoksaisen puun punaisella merkityt oksat sekä tyvestä ja rungosta kasvavat vesat poistetaan. Läheltä runkoa suoraan alaspäin riippuvat oksat ovat epätoivottuja. Vahva oksa typistetään sopivasti sijaitsevan silmun yläpuolelta. Latvuksesta kehittyy vuosien mittaan sateenvarjomainen, jolloin pitkillä oksilla on parhaiten tilaa kasvaa.

Yleisimpiä riippaoksaisia puita ovat rautatienomenapuu, kyynelkoivu ja seuraavien puiden ’Pendula’-nimiset lajikkeet: riipparaita, riippapihlaja, riippasaarni ja riippajalava. Riippa-, sulka- ja walkerinhernepensas ovat kokonsakin perusteella oikeasti pensaita, mutta kasvutapa ja leikkaus muistuttaa täysin riippapuita. Nuokkuvaoksaiset puut koostuvat perusrungosta, jonka päähän on vartettu rennot jalo-oksat.

Riippapuun tyvestä ja perusrungosta kasvavat versot poistetaan jättämättä tynkiä. Latvuksesta tehdään leveän sateenvarjomainen. Siitä poistetaan tai lyhennetään kohtisuoraan alaspäin kasvavat versot. Typistys tehdään verson yläpinnalla olevan silmun takaa. Lyhennetyn oksan uloin silmu kehittyy yleensä uudeksi versoksi. Aivan lähellä runkoa riippuvat oksat kannattaa poistaa kokonaan.

Erityisen kapealatvaisia eli pilarimaisia tai pylväsmäisiä puita tarvitsee leikata yleensä hyvin vähän, jos lainkaan. Muutoin pylväsmäisiä lajeja leikataan samoin kuin muitakin puita, paitsi että laajan oksakulman asemesta suositaan terävää oksakulmaa. Pilarilajikkeiden tunnusomainen muoto johtuukin pystyistä oksista. Yleisimpiä kapealatvaisia lehtipuita ovat pylväshaapa, pilaritervaleppä, pylväs- ja taatanpihlaja sekä kartiotammi.

Vaikeimmat työt puunhoitajillemme

Jopa vaarallisesti lahonneen puun todellista kuntoa ei näe aina päällepäin. Toisaalta ränsistyneeltä näyttävä puu saattaa olla pelastettavissa. Ammattitaitoiset puiden ja pensaiden hoitajat arvioivat puun kunnon mm. puututkan avulla. Suurten, arvokkaiden puiden hoito on syytä antaa ammattilaisille myös oman turvallisuuden takia. Heillä on tarvittavat kiipeily- ja leikkausvälineet sekä vakuutus vahinkojen varalta.

Puiden ja pensaiden hoitoon erikoistuneet henkilöt tekevät meillä paitsi leikkauksia, myös puiden hoitosuunnitelmia. Hoitoon kuuluvat mm. lannoitus, maanparannus ja maan ilmastointi. Kaikki puiden hoidon erikoistyöt, kuten tukeminen, erilleen repeytyneiden puunhaarojen liittäminen, repeilyn ennaltaehkäisy ja kolojen paikkaaminen kuuluvat myös arboristiemme työhön.

Omenapuiden leikkaus

Omenapuiden leikkaus on paikallaan, jotta saataisiin tasapainoinen ja riittävän harva latvus, vaakasuunnassa kasvavat oksat, etteivät ne repeytyisi omenien painosta, sekä helppo poimittavuus eli latvusta ei saa päästää karkaamaan liian korkeaksi.

Istutusleikkaus

Istutusleikkaus tehdään keväällä (myös kesällä ja syksyllä istutetuille puille): latvaversoa lyhennetään reilusti sopivan silmun yläpuolelta ja mahdollinen kilpalatva poistetaan. Sivuoksia lyhennetään noin kolmasosa.

Omenapuiden leikkaus

Perusperiaattena voidaan pitää että puusta poistetaan vuosittain saman verran versoja ja oksia kuin sen edellisen vuoden kasvu on ollut. Näin puu pysyy vuodesta toiseen suunnilleen samankokoisena, ja toistuvilla leikkauksilla se uusiutuu jatkuvasti.

Omenapuiden hoitoleikkaus kannattaa tehdä keväisin maalis-huhtikuussa. Mahdollinen kilpalatva poistetaan ja tiheässä kasvavat ja latvuksen sisällä kasvavat haarat poistetaan valoisuuden lisäämiseksi. Latvuksen tulee olla niin harva että ”lippalakki lentää siitä läpi”.

Kaikki pystykasvuiset ja lähelle runkoa kasvaneet versot poistetaan kokonaan. Myös sairaat ja revenneet oksat poistetaan. Puun ikääntyessä myös kovin pitkäksi ulos kasvaneita runko-oksia lyhennetään. Oksa leikataan tällöin aina jonkun oksahaaran takaa. Tappeja ei saa jättää. Runko-oksan typistäminen kiihdyttää voimakkaasti versonkasvua, ja siten vanhaankin runko-oksaan saadaan uusia elinvoimaisia haaroja.

Etenkin taivutettuihin oksiin kasvaa usein pystyversoja eli ns. vesiversoja. Pisimmät poistetaan kokonaan. Muut voidaan kannusleikata tai tarpeen mukaan poistaa kokonaan.

Jos halutaan lisää satoa tuottavia kannuksia, voidaan huonompia, pystykasvuisia versoja kannusleikata.

 

1. Voimakaskasvuisten puiden versot typistetään 4.-6. silmun yläpuolelta ja heikkokasvuisten puiden versot 3. silmun yläpuolelta.

2. Seuraavana vuonna typistetty verso on haarautunut kahdeksi versoksi. Ylempi poistetaan ja jäljelle jäävä typistetään jälleen 4.-6. silmun yläpuolelta.

3. Seuraavana vuonna jatketaan samoin. Näin kannuksen alimmat silmut saadaan kehittymään kukkasilmuiksi.

Lisäksi heinäkuussa voidaan poistaa vesiversoja (kasvavat kohtisuoraan oksasta ylös) ja lyhentää hyvin pitkää vuosikasvua. Riittävä yhden kesän kasvu on noin 30 cm. Kesäleikkauksen tarkoitus on myös versokasvun hillitseminen. Varsinkin jos joudut poistamaan vahvoja versoja, jotka kasvavat latvassa suoraan ylöspäin.

 

"Tuli yö ja suuret tähdet, ja Hemuli rakasti yhä puutarhaansa. Se oli suuri ja salaperäinen, siellä saattoi eksyä - mutta mitä siitä, siellähän oli kotona."

Tove Jansson